Tänä aamuna oli sitten tämän talven pakkasennätys meidän mittarissa, -32 astetta! Vaikka pakkasesta ja talvesta tykkäänkin , niin en nyt kuitenkaan ihan noin kylmästä.

Pentujen kanssa on aloitettu sosiaalistaminen, olisi voinut tietty aiemminkin aloittaa ulkomaailmaan tutustumisen , mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.On aika jännä juttu että pentu joka on kotioloissa ja omalla pihalla se kaikkein vilkkain ja aina etunenässä joukon johtana, ei olekaan vieraassa ympäristössä niin rohkea.

Veimme pennut toissailtana ajelulle Mustiin ja Mirriin ja huomasimme että varsinkin Antonia jännitti uusi tilanne aikalailla.Amy ja Aron olivat suhteellisen reippaita:)

No tästä viisastuneina päätin että tuon pennut aina yksitellen mukaani töihin.Minulla on siitä erinomainen tilanne että vanhempni asuvat samassa talossa missä työskentelen, joten isäni joka on eläkkeellä lupautui olemaan päivähoitaja:)Eilen oli Anton ekaa kertaa mukana ja aluksi sitä hieman jännitti uusi paikka mutta pian jo reipastui ja rupesi touhuamaan.

Pennuille tekee kyllä hyvää tottua ulkoilemaan kaupungissakin kun maalla ei oikein tapaa muita ihmisiä ja koiria.Niin ja onhan tuo äänimaailmakin kaupungissa erilainen:)

Tänään aamulla olikin jo aivan tohkeissaan kun tajusi että pääsi taas mukaan:)Ensi viikolla onkin sitten Aronin ja Amyn vuoro tulla mukaan.Isä lupasi että hän ajeluttaa pupseja ja vie tutustumaan mm. s- marketin parkkipaikalle yms.

On ilahduttavaa huomata että pennut tajuavat jo että ulkona on tarkoitus pissata ja kakata.Tänä aamuna huomasin että Aron meni oven taakse ja kun olin hieman hidas saamaan takkia päälle niin se pyörsikin ovelta pois ja menikin sitten sanomalehden päälle kakalle:)Hieno mies!

Viikonloppuna onkin monenlaista ohjelmaa tiedossa.Huomenna menemme Casperin kanssa pentunäyttelyyn ja illalla olisi tarkoitus mennä Helsingin casinolle katsomaan Doug Church- Elvis showta.Pitäisi olla tosi hyvä ja odotankin oikein hyvää illallista ja mukavaa seuraa

Sunnuntaina onkin sprinkkujen vuosikokous ja rotukohtaiset neuvottelut.Onneksi meidän isä on taas kerran lupautunut koiravahdiksi.On kyllä korvaamaton apu!