Taas oli aktiviteetteja kerrakseen saatu mahdutettua yhteen viikonloppuun Lauantaina olimme Valkealassa ryhmänäyttelyssä mihin oli ilmoitettu ennätykselliset 60 enkkua, joista 4 oli pentuja.Tämä on aivan järjetön koiramäärä ryhmänäyttelyssä.

Meillä oli mukana Diva ja Casper , Wilma jäi meidän isän kanssa kotiin kun pennut kuitenkin tarvitsevat "lapsenvahdin".

Tuomarina oli Hannele Jokisilta, jolla me emme olekaan käyneet sitten Valkealan ryhmänäyttelyn marraskuussa 2007

Casper esiintyi taas edukseen ja olikin paras pentuOn kyllä sinänsä ihmeellistä että Suomessa ei voida siirtyä muun pohjolan malliin ja järjestää loppukilpailuja myös pennuille.Eihän siinä kuitenkaan niin kauaa mene kun siellä on kuitenkin kasvikset ja veteraanitkin.Meillä ei sentään ole kaikenmaailman jälkeläisluokkia kuin erkkareissa ja eikös ainakin Ruotsissa valita vielä päivän parhaat vsp:tkin?Niin ja kyllä niillä ihmisillä , jotka tuovat pentuja ryhmä- tai muihin tavallisiin näyttelyihin on aikuisiakin yleensä aina mukana, joten kumminkin siellä näyttelypaikalla menee melkein koko päivä.

Tämä oli Divan ensimmäinen näyttely mammaloman jälkeen ja ihan kivasti meni sen suhteen että se esiintyi kivasti ja sai sa:nTämä oli minunkin ensivisiitti kehässä uusilla näyttelysäännöillä ja ihan hyvin osasin toimia.

Oli taas pitkästä aikaa kiva nähdä tuttuja kehän laidalla ja täytyy taas todeta että ainakin minulle näyttelyt ovat ennenkaikkea sosiaalinen tapahtuma ja koirien menestys on plussaa siihen päälle.

Sunnuntaina olikin sitten taas vuorossa agilityä.Olemme vuokranneet kahtena viikonloppuna Porvoosta Peten Koiratarvikkeen Areenasta 1,5 tunnin vuorot, että pääsemme vähän treenaamaan pitkän talvitauon jälkeen ja opettamaan Casperille hieman alkeita.

Viime viikolla Casper oli hieman ihmeissään a- esteestä ja puomista, mutta nyt ne sujuivat jo ihan kuin vanhalta tekijältäOtimme myös sen kanssa hieman hyppyjä, rengasta, pussia ja putkea ja kaikki se suoritti tosi reippaasti.Keppejä ja keinuakin hieman kokeiltiin.Kiva nähdä kuinka rohkea ja reipas meidän pikkupoika on

Täytyisi löytää vielä aikaa varata joitain vuoroja ennen kuin ulos pääsee treenaamaan niin saataisiin esteet vielä tutummiksi Casperille.Mutta tästä on hyvä jatkaa kun ei se ainakaan jännitä niiden suorittamista.

Wilma ja Divahan olivat aivan täpinöisään päästessään taas treenaamaan ja Diva onkin todella taitava.Pitäisi vaan oma ohjaaminen saada paremmaksi niin voisi taas alkaa kisatakin.Wilmalla ihan selvästi alkaa ikä hieman painaa, se ei jaksa enää kovin montaa toistoa peräkkäin.Mutta me jatkamme Wilman kanssa kuitenkin agia sen omilla ehdoilla koska se siitä niin kovasti nauttii

Tänään jatkui taas pentujen sosiaalistaminen ja tänään oli Antonin vuoro tulla minun kanssani töihin.Tai no ei se töihin pääse, vaan meidän isän kanssa päiväksi puuhastelemaan.Ovat käynneet usealla lenkillä ja Anton pääsi syliinkin sohvatuoliin telkkaa katsomaan:) Hyvin näytti poika viihtyvän Voi kuinka olisi ihanaa jos Anton ja Aron löytäisivät pian omat kodit.Aikaa kun kuluu niin tulee aina vaan vaikeammaksi luopua niistä ja ne myös leimautuvat koko ajan voimakkaammin omaan laumaansa.No toivotaan että kevätaurinko herättelee ihmiset tämän asian suhteen.

-Nappi-