Nappi ilmoitti Divan jo alkusyksystä 5.10 pidettäviin mejä- kokeisiin Espoon Oittaalle.Lauantaina oli siis luvassa jälkientekoa.Aamu valkeni hyvin sateisena ja päästyämme Suur-Helsingin spanielikerhon majalle, joka toimi tukikohtana kokeessa, satoikin jo aivan kaatamalla.No ei muuta kuin metsään jälkipari Sarin kanssa.

Meidän piti tehdä kaksi avoimenluokan jälkeä, jotka sijaitsivat melko kallioisessa maastossa Kellonummen hautausmaan takana.Metsään päästyämme sadekin jo hieman lakkasi, mutta runsaan sateen ansiosta metsässä oli erittäin märkää.Suunnistimme kartan avulla ensimmäisen jäljen ja merkkasimme sen.Suunnistukseen meni noin tunnin verran jonka jälkeen veretimme jäljen.Mietin että näinköhän kukaan sitä pystyy seuraamaan kun iso osa jäljestä meni hyvin märässä suossa ja matkalla oli runsaasti ojia.

Raskas maasto rupesi jo tuntumaan jaloissa mutta vielä oli toinen jälki tehtävänä.Päätimme Sarin kanssa tehdä sen ns. suoraan eli ei suunnisteta ensin.Sari meni edellä ja merkkasi ja minä tulin reilun matkan päässä sienen kanssa.Näin jos on jotain korjattavaa niin sen voi vielä tehdä kun ei ole verta vedetty.

Neljän tunnin metsässä tarposmisen jälkeen olikin jo nälkä ja menimme majalle syömään ja sitten kotiin.

Sunnuntaina olimme Divan kanssa majalla puoli kahdeksan aikaan aamulla ja koe alkoi kahdeksalta ylituomarin puhuttelulla ja jälkien arpomisella.meille sattui meidän ryhmän viimeinen jälki.Minä lupasin opastaa meidän ensimmäisen jäljen.

Lähdimmekin heti laukaustestin jälkeen metsään.Diva ei yhtään välittänyt haulikon äänestä vaikka se olikin todella kova:)

Ensimmäiselle jäljelle jonka opastin lähti mäyräkoira, joka jäljestikin hyvin tarkkaan ja pysyi hyvin jäljellä.Kaikki märätkin kohdat se selvitti hienosti:)

Menin myös  toiselle jäljelle perän pitäjäksi koska saimme luvan purkaa jäljen samalla ettei tarvitse enää lähteä myöhemmin takaisin jälkiä purkamaan.

Sitten olikin jo Sarin vuoro mennä Jaden kanssa jäljelle ja me jäimme Divan kanssa odottelemaan.Tunnin odotuksen jälkeen tuomari tulikin tietä pitkin ja oli meidän vuoromme mennä jäljelle.

Ohjasin Divan alkuun ja opastin sallitun 10 metrin matkan ja Diva lähtikin jäljestämään sopivaa kävelyvauhtia.Ennen ensimmäistä kulmaa harhauduimme jäljeltä (liekö jokin eläimen haju) ja Diva palautettiin jäljelle(hukka). Ensimmäinen kulma löytyi mutta jatkon etsiminen tuotti hieman vaikeuksia mutta löytyihän se kumminkin.Siitä sitten eteneminen oli melko hyvää aina kolmannen suoraan loppuvaiheille.Matkalla oli hyvin vaihtelevaa maastoa, ryteikköistä hakkuu-aluetta, kallioita ja jyrkänteitä, hyvin märkää rämeikköä.Hienosti selviydyttiin vaikkakin Diva aina välillä hieman ihmetteli metsää ja sen ääniä:)

Kolmannen suoran lopulla huomasin että Diva oli jo melko väsynyt kun piti välillä pysähtyä puroon juomaan ja syödä hieman heinää.Siinä vaiheessa jostain sitten ilmestyi sienestäjä pariskunta jotka vielä jäivät lähistölle kun ilmeisesti toinen upposi saappaistaan johonkin hetteikköön!!

No Divahan tietenkin jäi niitä ihmettelemään ja näytti hieman unohtavan mitä oltiinkaan tekemässä.Palautettiin siitä jäljelle ja toinen hukka.

Loppu jäljestys oli ihan ripeää mutta jostain syystä Diva ohitti kaadon noin kahden metrin päästä oli menossa kovaa vauhtia eteenpäin (liekö halunnut jo pois metsästä) ja siitä harmillisesti kolmas hukka.

No ei siis tulosta tällä kertaa mutta Divan jäljestystyyli antaa viitteitä siitä että lisää harjoitusta ja Divalle itseluottamusta metsässä liikkumiseen niin kyllä siitä hyvä tulee. Divan jäljestys on jälkitarkkaa, tarkistukset varmaan vähenevät kunhan kokemusta tulee.Kipinä syttyi kyllä taas lajiin ja ehdottomasti aiomme mennä joskus uudestaan:)

 

Sunnuntaina Nana oli Wilman kanssa agilitykisoissa Purina Areenalla.Tuloksena itse otettu hylätty kun alla oli jo parit kontaktivirheet.Wilma on löytänyt uuden vaihteen agilityyn ja on saanut lisää vauhtia.Valitettavasti Wilma myös tietää mikä on kisatilanne (ei palkkaa) joten se ei viitsi suorittaa kontakteja oikein.Mitä sitä turhaan kun ei siitä kisoissa kuitenkaan nakkeja saa:)

Ensi viikonloppuna molemmilla onkin sitten luvassa kaksi agilityrataa.Toimii hyvänä treeninä ennen Springereiden agilitymestaruuskisoja 26.10.